Kasvatus ja koulutus ovat tärkein tulevaisuusinvestointi!

Kolumni

Koululaisten iltapäivätoiminta

• Lasten hyvinvointi: Lyhyempi iltapäivätoiminta voi vähentää lapsille tarjottavaa tukea ja mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, liikuntaan, harrastuksiin ja opiskeluun. Tämä voi vaikuttaa heidän kokonaisvaltaiseen kehitykseensä ja hyvinvointiinsa.
• Vanhempien työssäkäynti: Lyhyempi iltapäivätoiminta voi aiheuttaa ongelmia vanhemmille, jotka tarvitsevat pidempää hoitoaikaa työpäivänsä vuoksi. Tämä voi vaikeuttaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.
• Tasa-arvo: Joillekin lapsille iltapäivätoiminta voi olla tärkeä tuki heidän oppimiselleen ja kasvulleen. Lyhentämällä sitä voidaan heikentää näiden lasten mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa tukea, mikä voi johtaa tasa-arvo-ongelmiin.

Suvivirret on laulettu ja monessa perheessä ollaan helpottuneita, että ylioppilaskirjoitukset ja koulun lukuvuosi ovat takanapäin. On myös nuoria, joiden ylioppilaskirjoitukset eivät menneet läpi, ammatillinen perustutkinto tai peruskoulu jäivät kesken runsaiden poissaolojen ja masennusoireiden vuoksi. Kotoa ei jaksettu lähteä opiskelemaan. Tukitoimet eivät tavoittaneet ajoissa.

On hyvä muistaa, että ihmisarvo ei ole kiinni suoritetusta ylioppilastodistuksesta tai kesken jääneestä ammatillisesta koulutuksesta. Mutta tukitoimia tarvitaan ja mieluummin jo aiemmin.

Opetuksesta leikkaaminen olisi hölmöläisten peitonjatkamista

Koulutus on kannattavin tulevaisuusinvestointi. Koulutuksella katkaistaan parhaiten myös syrjäytymiskierre, jonka kokonaishinta voi yksilön kohdalla olla pitkittymään päässeenä jopa 700 000 euroa. Siksi Jyväskylän kaupungin konsultilta pyydetyt koulutukseen liittyvät säästöehdotukset tuntuvat käsittämättömiltä. Leikkauslistalla on peruskoulun opetustuntien määrä. Ehdotuksena on jopa kuuden vuosiviikkotunnin vähentäminen vuosiluokilla 3.- 6. ja 8. Yksi vuosiviikkotunti on 38 oppituntia eli 6 kertaa 38 tuntia tarkoittaisi 224 oppituntia vähemmän peruskoulun aikana. Tämä on laskennallisesti yhteensä 7 - 9 viikkoa koulua vähemmän jyväskyläläisissä peruskouluissa kohdistuessaan samaan oppilaaseen.
 
Koulutussäästöt syntyisivät vain, jos opetustunteja vähennettäessä opettajia on vähemmän. Halutaanko todella lähteä Gradian malliin irtisanomisten tielle? Voiko Jyväskylä enää kehua olevansa koulutuskaupunki, jos peruskoulun opetustunteja leikataan kovalla kädellä? Koronan jälkeistä oppimisvajetta on muutenkin haastavaa kuroa umpeen!

Peruskoulun tuntikehysleikkaukset tarkoittaisivat vähemmän mahdollisuuksia kattaa opetussuunnitelman sisältöä perusteellisesti ja syvällisesti. Tämä heikentäisi oppimisen tasoa ja vaikuttaa negatiivisesti oppilaiden tulevaisuuteen. Vaikka opetustunteja vähennettäisiin, opettajien odotettaisiin edelleen saavuttavan samat opetussuunnitelmatavoitteet ja auttavan oppilaita saavuttamaan ne.

Opetuksen yksi tärkeä tehtävä on vastata erilaisten oppilaiden tarpeisiin ja tukemiseen.  Leikkaukset oppituntien kokonaismäärässä vaikeuttaisi oppimisvaikeuksista tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tukemista.

Koulu on keskeinen paikka osallisuuden ja sosiaalisen liikkuvuuden lisäämiseksi ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Säästäväinen on syytä olla, mutta nyt on aika tunnustaa, että veronkorotus on järkevää peruspalvelujen turvaamiseksi. Jokaisella poliittisella päätöksellä voidaan lisätä tai vähentää eriarvoistumista. Koulutuksesta leikkaaminen olisi hölmöläisten peitonjatkamista!

Koulutus on kannattavin tulevaisuuden investointi. Koulutuksella katkaistaan parhaiten myös syrjäytymiskierre, jonka hinta voi yhden ihmisen kohdalla pitkittymään päässeenä olla 700 000 euroa. Siksi Jyväskylän kaupungin koulutukseen ja kasvatukseen liittyvät konsultin säästöideat tuntuvat tragikoomisilta. Miten vähemmän opetusta auttaisi Koronan tuottamaan oppimisvajeeseen?

Konsultin leikkauslistalla ehdotuksena on peruskoulun opetustuntien määrä. Ehdotuksena jopa kuuden vuosiviikkotunnin vähentäminen vuosiluokilla 3.-8.  Yksi vuosiviikkotunti on 38 oppituntia eli 6 kertaa38 tuntia tarkkoittaisi 224 oppituntia vähemmän peruskouluaikana. Tämä on laskennallisesti yhteensä 7-9 viikkoa koulun käyntiä vähemmän Jyväskyläläisissä peruskouluissa kohdistuessaan samaan oppilaaseen 3-8. luokalla. Säästöt syntyisivät vain, jos opettajia on vähemmän opetuksen vähentyessä eli YT-neuvotteluja odotettavissa peruskoulussa ja erityisesti alakoulun opettajille. Halutaanko Gradian tielle? Voiko Jyväskylä enää kehua olevansa koulutuskaupunki, jos peruskoulun opetusta vähennetään näin kovalla kädellä? Koronan jälkeistä oppimisvajetta on muutenkin haastavaa kuroa umpeen!

(Aamu- ja iltapäivätoiminnan lakkauttaminen tuottaisivat yksin iltapäiviä viettäviä lapsia jo 1.-2.- luokkien osalta. Ei ole mitään takeita, että järjestöt olisivat ottamassa koulujen aamu- ja iltapäivätoiminnan hoitaakseen halvemmalla tai että asiakasmaksut olisivat kohtuulliset ja alennuksia voisi saada, kun perheen maksukyky on heikko. Lapsen yksinäiset iltapäivät eivät toteudu ilman seurauksia. Emeritus professori Lea Pulkkisen tutkimuksen mukaan alle 14-vuotiaan jo 10 tunnin yksin vietetty aika viikossa tuottaa oman arvon tunnon laskua, saati sitten alle 10-vuotiaan kohdalla!)

Myös iltapäivätoiminnan lyhentäminen tuottaisi hölmöläisten peiton jatkamista: Moni hakee lapsensa iltapäivätoimintapaikasta koulumatkan turvattomien kadun ylityksien vuoksi. Onko lapselle turvallista mennä yksin kotiin. Minulla on ollut monia oppilaita, jotka ovat sanoneet, että kodin ulko-oven lukko on hankala saada auki yksin.

Kouluverkon kiristäminen ja eskareiden siirtäminen koulunimisiin rakennuksiin kategorisesti pidentää monen lapsen eskarimatkoja ja lasten sullominen usein täysiin kouluihin on kohtuutonta. Kotimatka voi pidentyä myös ja onko valmiutta remontoida koulujen pihoja ja tiloja eskari-ikäisille sopiviksi vai lyhennetäänkö lapsuutta ja mennään kouluikäisille suunnitellun koulurakennuksen ehdoilla?

Moni konsultin leikkaus- tai säästöidea, miten halutaankin sanoa, voi kohdistua saman perheen lapsiin. Jos kyseessä on autoton yksinhuoltajaperhe, niin vaikutukset ovat moninkertaiset.

Koulu on keskeinen paikka osallisuuden ja sosiaalisen liikkuvuuden lisäämiseksi ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi.

Ennemmin palveluja kuin veroale! Kunnan tärkein tehtävä on peruspalvelujen järjestäminen asukkaille. Näistä leikkaaminen on näennäissäästöä suurten kustannusten odottaessa oven takana pahoinvoinnin seurauksena. Säästöt tulevat kipeinä näkyviin terveydenhuollossa, kouluissa, päivähoidossa, mielenterveyspalveluissa ja vanhusten huollossa. Budjettiraameissa pitää huomioida myös leikkausten ja säästöjen sosiaaliset vaikutukset. Leikkaukset ja kipeimmät säästöt tulisi voida peruuttaa.

Yhteiskunnallinen syrjäytyminen on suurin uhka Suomen tulevaisuudelle. Rikollisuus on uusiutuvaa ja liittyy usein jo lapsuusajan syrjäytymiskehitykseen. Kokonaan työelämästä syrjäytynyt nuori menettää itse eniten, mutta samalla yhteiskunta menettää 700 000 euroa kansantuloa. Tästä 400 000 euroa on julkisen talouden menetystä saamattomien verotulojen muodossa. Merkittävän väestönosan syrjäytyminen heikentää koko yhteiskuntaa, ja siksikin lapsiin ja nuoriin kannattaa sijoittaa.

Nuorten ja lapsiperheiden arkeen tarvitaan tukea. Tästä voi lukea lehdistä joka päivä. Lapsiin kohdistuvien palvelujen niukkeneva budjetointi tuottaa karua tulosta. En halua lasten luokkayhteiskuntaa.

Koululuokka on yhteiskunta pienoiskoossa. Mitä tapahtuu koulussa, tapahtuu myös yhteiskunnassa ja päinvastoin. Yhteiskunnan muutos alkaa perheestä ja viime kädessä jokaisesta meistä. Eriarvoistuuko lapsuus jo koulumatkojen, luokkakokojen sekä psykologi- ja kuraattoripalveluiden suhteen? Saako erityisopetusta tarvitseva oppilas sitä oikeaan aikaan vai vasta liian myöhään, kun leimautuminen on jo tapahtunut? Suomessa on perinteenä puuttua myöhään lasten ongelmiin. Ei kenestäkään tule hetkessä koulupudokasta 9. luokan keväällä. Ihmisen kokoinen koulu tukee oppimista ja kasvua. Peruskoulun tuntikehysleikkaukset voivat olla kiistanalainen aihe, ja mielipiteet niistä voivat vaihdella. Tässä on kuitenkin joitain syitä, miksi joidenkin mielestä peruskoulun tuntikehysleikkaukset ovat harkitsemattomia ja haitallisia päätöksiä:

1. Laadun heikkeneminen: Tuntikehysleikkaukset voivat johtaa opetustuntien vähentämiseen, mikä puolestaan voi vaikuttaa oppilaiden oppimistuloksiin. Vähemmän opetusaikaa tarkoittaa vähemmän mahdollisuuksia kattaa opetussuunnitelman sisältöä perusteellisesti ja syvällisesti. Tämä voi heikentää oppimisen tasoa ja vaikuttaa negatiivisesti oppilaiden tulevaisuuteen.
2. Lisääntyvä kuormitus opettajille: Tuntikehysleikkaukset voivat lisätä opettajien työmäärää. Vaikka opetustunteja vähennetään, opettajien odotetaan edelleen saavuttavan samat opetustavoitteet ja auttavan oppilaita saavuttamaan tavoitteensa. Tämä voi johtaa lisääntyneeseen työpaineeseen ja uupumiseen opettajien keskuudessa.
3. Erilaisten oppilaiden tarpeiden huomioiminen: Opetuksen yksi tärkeä tehtävä on vastata erilaisten oppilaiden tarpeisiin ja tukemiseen. Tuntikehysleikkaukset voivat vaikeuttaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden, kuten oppimisvaikeuksista tai erityisistä tarpeista kärsivien oppilaiden, tukemista. Vähemmän opetusaikaa voi johtaa resurssien ja tukitoimien vähenemiseen, mikä voi heikentää näiden oppilaiden oppimismahdollisuuksia.
4. Koulun rooli oppilaiden hyvinvoinnin edistäjänä: Peruskoululla on tärkeä rooli oppilaiden hyvinvoinnin edistämisessä. Opettajilla on mahdollisuus havaita oppilaiden hyvinvointiin liittyviä huolia ja tarjota tukea tarvittaessa. Tuntikehysleikkaukset voivat kuitenkin vähentää tätä mahdollisuutta, kun opettajilla on vähemmän aikaa yksilölliseen vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa.
5. Kilpailukyky ja tulevaisuuden työelämätaidot: Nykypäivän globaalissa taloudessa menestyminen edellyttää monipuolisia taitoja, kuten ongelmanratkaisua, luovuutta ja ryhmätyötä.