Kirrinrannassa sielu lepää

Kolumni Palokka-lehteen

Kesällä olen ollut lähes päivittäin Kirrinrannassa uimassa tai koirien kanssa kävelyllä. Sophie-koriani sai pentuja ja kesä on siksikin mennyt kotosalla. Jotain mieltä rauhoittavaa rannan maisemissa on. Tosin tänä kesänä uusien ramppien rakentaminen meluesteineen ovat aiheuttaneet paljon pauketta rannan rauhaan.

Kirrinranta on minulle maailman paras uimaranta. Kirrinrannassa on pukukoppi, WC ja rannasta pääsee hyvin uimaan ja kaksi laituria mahdollistavat sen, että tuulisellakin säällä voi uida vaikka laitureiden välissä.

Rakastan uimista ja erityisesti kellumista. Silloin kaikki huolet unohtuvat ja saa vain olla ja ihmetellä olemassaoloaan ja miten vesi kantaa kellujaa. Kelluessa voi katsoa maisemia tai vain levätä ja antaa itselleen luvan täysin rentoutua ja vain olla ja hengittää. Ja unohtaa kaikki murheet.

Kesä on lopuillaan, mutta onneksi vielä voi käydä uimassa. Olisi hienoa, jos bussilla pääsisi lähemmäksi rantaa, niin autottomien olisi hyvä päästä nauttimaan uimisesta.

Parkkipaikalle vievä hiekkatie on tolkuttoman kuoppainen ja toivoisin, että hiekkaa voitaisiin tuoda pahimpien kuoppien tilkkeeksi. Samalla luulisi onnistuvan, kun hiekkaa ja kiviä päivittäin ajetaan muutaman kymmenen metrin päähän uusien ramppien ja kevyenliikenteen väylän osalta.

Mietin, että miten Kirrin koirapuiston portit saataisiin kuntoon? Nyt portteja ei saa kiinni ja osa aidoista heiluu uhkaavasti, jos koira hyppää niitä vasten. Eikö kaupunki voisi tukea tämänkin koirapuiston olemassaoloa varmistamalla turvalliset rakenteet. Eri kaupunginosat ovat eriarvoisessa asemassa, jos toisaalla koirapuisto on täysin kaupunginvastuulla ja toisaalla taas jää vapaaehtoisvoimin täysin rakennettavaksi ja ylläpidettäväksi.

Toivon, että rantareittiä ei koskaan asfaltoida, sillä se vain tuottaisi yllykkeen ajaa siellä moottoriajoneuvolla, jolloin taas koirien ja lasten kanssa kävely ei olisi enää turvallista. Toivottavasti Kirrinrannan maisemista saa nauttia myös syksyllä rauhassa kävellen.
Olen iloinen, että Kirrinranta on saanut myös oman opasteen. Kirrinrannassa mieli lepää. Näkemisiin siellä.