Tukiasunnot puhuttavat. Helsingin Sanomien uutisointi asunnottomuuden poisto-ohjelmasta nosti osittain turhia pelkoja uusia asukkaita kohtaan. Suurin osa ihmisistä ei huomaa mitenkään sitä, että heidän asuinalueellaan on tukiasuntola. On aivan eri asia naapuruston kannalta, tuleeko ala-asteen tai päiväkodin viereen asuntola, jossa asukkailla on hoidettu tai hoitamaton päihdeongelma. Riittävä henkilöstö asukkaiden tukena on ratkaisevan tärkeää.
Asuinalueen lähiympäristön parempi huomioiminen vähentäisi turhia valituksia. Asukasvalinnat ratkaisevat. Peruskoulujen tai leikkipuistojen lähistölle ei pitäisi asuntoloita sijoittaa, jos on epäilyä asuntola-asukkaiden pelottavasta käyttäytymisestä lapsia kohtaan. Silloin kun epäilyjä ei asiakasprofiilin mukaan Haagassakaan, Kauppalantielle, ole odotettavissa, niin asuntolan tulosta ei pitäisi turhaan huolestua. Huonolla tiedottamisella fantasiat leviävät..
Esitys kaupunginhallitukselle kaupungin ja valtion välisen aiesopimuksen hyväksymisestä pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi käsitellään sosiaalilautakunnassa. Sosiaalitoimella on keskeinen rooli pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman toteuttamisessa. Kaupungin ja valtion välisistä sopimuksista päättää kaupunginhallitus. Sopimuksen on määrä astua voimaan 1.9.2008.
Tavoitteena on, että pitkäaikaisasunnottomuus puolittuu vuoteen 2011 mennessä. Ohjelma on kokonaisuus, jossa yhdistetään sekä asuntojen hankinta että riittävien asumisen tukipalvelujen turvaaminen. Pitkäaikaisasunnottomilla tarkoitetaan asunnottomien ryhmää, jonka asunnottomuus on pitkittynyt ja kroonistunut tai uhkaa kroonistua siksi, että tavanomaiset asumisratkaisut eivät tämän ryhmän kohdalla toimi eikä yksilöllisiä tarpeita vastaavia ratkaisuja ole riittävästi tarjolla. On selvää, että mitään kaupunginosaa ei saa kohtuuttomasti rasittaa liikaa. Siksi on syytä huolella miettiä etukäteen minkä kokoisia yksiköitä sijoitetaan ja minne. Tarkoituksena ei ole ajaa lapsiperheitä muualle asumaan.
Pitkäaikaisasunnottomia on koko maassa noin 2500 ja heistä noin 1500 Helsingissä. Asunnottomuuden puolittaminen vuoteen 2011 mennessä edellyttää Helsingissä 750 asunnon, tukiasunnon ja palveluasumispaikan osoittamista pitkäaikaisasunnottomille. Tarvitaan uusia asumisyksikköhankkeita sekä asuntoloiden muuntamista tuetun asumisen yksiköiksi. Tarkkaa asuntolakohtaista asiakasprofiilia ei ole vielä päätetty eikä sovittu palveluntuottajien kanssa.. Lisää tarvitaan esimerkiksi pariskunta-asuntoja ja nuorisolle suunnattuja asuntoja, joissa on tarjolla asianmukainen ja riittävä tuki. Nykyään asuntoloiden lähiympäristö otetaan huomioon siten, että jos on osoitettavissa jotain uhkaa muille– niin ko. yksikön työntekijät päivystävät työajallaan ulkonakin.
Kaikilla on oikeus asuntoon. Hankkeissa kehitetään uusia yhteistyömalleja, joissa tukea voivat olla antamassa myös järjestöt, kirkko ja elinkeinoelämän yritykset. Asunto kuuluu ihmisarvoiseen elämään ja on kansalaisten perusoikeus. Asunnottomuutta ei tule hyväksyä. Harva loppujen lopuksi vastustaa tukiasuntoja sinänsä,. Asiassa pitäisi varmistaa riittävä tiedotus, alueellinen tasapaino ja kehittää pikaisesti jonkinlainen sosiaalisen vastuun arviointimenetelmä kaupunginosien väliseen vertailuun Muutoin asiat liikkuvat väittämätasolla.
Nyt on aika miettiä kaikki keinot asunnottomuuden poistamiseen ja puolittamiseen 2011 mennessä. Moni tukiasunnossa asuva kykenee itsenäiseen asumiseen eikä erotu katukuvasta millään lailla. Annetaan hänellekin mahdollisuus. Ettei kukaan olisi koditon.
Sirkku Ingervo