Joukkoliikenteellä liikkeelle – nuoret ja vanhemmatkin!

Ilmastonmuutos on jo kaikkien kokema uhka. Joukkoliikenteen vahvistaminen on aivan keskeinen keino hillitä ilmastonmuutosta. Parempi palvelutarjonta eli tiheämmät raitiovaunujen, lähijunien ja bussien vuorovälit ovat keskeinen asia. Metron ja lähijunien liityntäliikenteessä ja joukkoliikenteen poikittaisissa yhteyksissä on parantamisen varaa. Lipunhinnat vaikuttavat joukkoliikenteen suosioon. Sisäisessä liikenteessä tulisi tavoitteena olla korkeintaan yhden ja seutuliikenteessä kahden euron taksa.

Lastenlipun ikäraja pitäisi nostaa 17:ään vuoteen asti ja 7-8 -vuotiaiden matkat voisivat olla maksuttomia. Se lisäisi perheiden kiinnostusta joukkoliikenteellä matkustamiseen myös viikonloppuisin. Tämä ei lisäisi paljoa kaupungin kuluja, mutta madaltaisi kynnystä joukkoliikenteen käyttöön. Samalla se helpottaisi helsinkiläisten koululaisryhmien matkoja, mistä on aiemmin kannettu huolta. Monet museot ja nähtävyydet ovat koululaisryhmille maksuttomia, mutta kouluilla ei ole ollut varaa maksaa matkoja retkikohteisiin! Vain keskustassa sijaitsevilta kouluilta on kävelymatka moniin nähtävyyksiin ja museoihin.

Kokeiluna lauantailippu eli maksuton joukkoliikenne kaikille helsinkiläisille lauantaisin, voisi houkuttaa monia jättämään auton kotiin. On hyvä tutkia myös yli 65-vuotiaiden maksuttomien joukkoliikennematkojen mahdollisuus. Toteutuessaan tämä lisäisi monen pienenkin eläkkeen varassa elävän kotoa liikkeelle lähtöä, joka taas ylläpitäisi kuntoa ja sosiaalisia verkostoja. Palvelulinjojen muuttuminen selkeämmin kutsulinjoiksi eli lähempää kotia kyytiin ottavaksi, on tulevaisuuden näkymä heikommin liikkuville, jotka eivät saa vammaispalvelulain mukaisia taksikyytejä.

On myös peruspalveluita, joiden kannattaa olla lähellä eli kävelymatkan päässä, kuten esimerkiksi ala-asteen koulun, päiväkodin ja terveysaseman. Monelle myös nuorisotila on tärkeä lähipalvelu. Nuorisotoimi toteuttaa uutta tila- ja toimintastrategiaa, jonka tarkoituksena on kohdata nuorten muuttuvat tarpeet. Tämän takia myös nuorisotaloverkkoa tarkastellaan uudelleen. Vihreät näkevät, että strategian onnistunut toteuttaminen edellyttää toimintakeskusten lisäksi myös riittävän kattavaa lähinuorisotaloverkkoa. Monilla alueilla Helsingissä nuoret eivät kuulemistilaisuuksien perusteella ole valmiita matkustamaan bussilla kauemmas, vaan haluaisivat jäädä kotikulmilleen. Keskustan lähellä nuorisotilatarve on hyvin erilainen kuin lähiöissä. 10 -14 -vuotiaiden tarpeet tilan suhteen ovat erilaiset kuin lukioikäisten. Kahden murrosikäisen äitinä toivon, että kodin läheltä löytyisi kiinnostava nuorisotila eikä tarvitsisi lähteä liian aikaisin keskustaan hengailemaan. Rautatieaseman seutu on jo liiankin houkuttelevat monelle nuorelle. Keskustan vetovoimaa nuorille ei tarvitse erikseen lisätä.

Monelle pienenkin nuorisotilan käyttäjälle kontakti tietyn nuorisonohjaajan kanssa voi olla keskeinen syy tulla nuorisotalolle. Kävijämäärä ei kerro kaikkea nuorisotilan tai sen työn laadusta. Ennemminkin se, kuinka moni tulee uudestaan. Vapautuvat koulutilat eivät saa ratkaista nuorisotilojen sijaintia tulevaisuudessa. On syytä hyväksyä ajatus, että kaikki nuoret eivät koskaan käytä nuorisotoimen palveluita. Loma-aikaista toimintaa ja nuorten kanssa yhdessä suunniteltuja retkiä voitaisiin silti lisätä. Samoin nuorisotoimen ja koko kaupungin on tärkeätä ymmärtää omaehtoisen, nuorista itsestään lähtevän toiminnan arvo. Kun kotipihan alue ei enää riitä, niin nuoret tarvitsevat oman viihtyisän tilansa, jossa saa turvallisesti oleskella ilman ostopakkoa. Kun nuoret saavat tarvitsemaansa tilaa, niin he osaavat antaa sitä tarvittaessa myös vanhemmille – joukkoliikenteessäkin.

Sirkku Ingervo