Kahden yhtenäiskoulua käyvän lapsen äitinä olen kiitollinen ja helpottunut koulun säilymisestä. Stressi koulun jatkumisesta vaikutti monen perheen ja opettajan elämään aivan liian kauan. Hyvä yhteistyö vanhempien, opettajien, kunnallispoliitikkojen ja oppilaiden kanssa tuotti tulosta.
Kouluverkkotarkastelu on tältä kierrokselta ohi. Kuitenkin turhan moni valtuutettu piti kouluverkkovaltuustossa hyvänä ajatuksena, että koulujen lakkautukset tulisivat päätettäväksi yksi kerrallaan eikä laajempaa kerran neljässä vuodessa tehtävää kouluverkkotarkastelua olisikaan. Milloin vain opetuslautakunnan kokouksen listalla voisi olla yksittäisen koulun lakkautus. Näinhän on toimittu päiväkotiverkoston suhteen sosiaalisektorilla.
Lasten ja nuorten määrä on vähenemässä Helsingissä eri tilastojen mukaan. Lapsiin ja nuoriin koskevien palvelujen osalta seinistä säästämisen mantraa on jo hoettu väsyksiin asti niin päiväkotien, nuorisotilojen kuin koulujen osalta. Joskus mietin onko vain naisvaltaisten alojen työtilaa uudelleen mitoitettava (=tilaa vähennettävä) etunimeltä puhuteltavien palveluissa? Etunimeltä puhuteltavat ovat käytännössä lapsia, naisia ja vanhuksia.
Miksei ole kyseenalaistettu kovien sektorien kuten kaupunkisuunnitteluviraston ja kiinteistöviraston sijaintia kalliilla vuokrapaikoilla keskustassa? Miksei koskaan pohdita, onko museoilla liikaa tilaa asiakasmääriin nähden? Esimerkiksi vaadittaisiin, että yhdelle seinälle laitettaisiin enemmän tauluja tai iltakäyttöä olisi lisättävä. Tai virastot siirtyisivät kesäloma-aikana jonkun toisen viraston tiloihin ja jokin iso virasto suljettaisiin ja siivouskustannuksissa säästettäisiin. Näinhän tehdään päiväkodeissakin.
Syksy on palkkapolitiikan kannalta kiinnostavaa aikaa. On kiinnostavaa, että naisvaltaisten alojen palkat voivat aina vaan perustua vanhakantaiseen mieselättäjämalliin, vaikka joka kolmas avioliitto pääkaupunkiseudulla hajoaa ja yksinhuoltajaperhe on ainakin joka 4. lapsen koti.
Koulutyö on jo hyvässä vauhdissa. Kahden peruskoululaisen vanhempana koen, että heidän koulunsa on myönteisessä mielessä kanssakasvattaja myös yläkoulun osalta. Että opettajien ja oppilaiden vuorovaikutus tukee lasten ja nuorten kasvua ja sitä kautta myös kodin kasvatustyötä. Toivottavasti muidenkin lasten vanhemmat voivat kokea lastensa koulun näin.
Kuinka moni koululainen on voi kokea kuuluvansa luokkaansa ja olevansa siellä hyväksytty niin muiden oppilaiden kuin opettajien taholta? Tästä riippuu paljolti koulussa viihtyminen ja myönteinen käsitys itsestään oppijana. Kotien kasvatusvastuuta ei voi koskaan vähätellä. Toisaalta lapset ja nuoret viettävät 4-8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa aikaa koulussa. Koulun ja sen ilmapiirin merkitystä voi vähätellä.” Suurin ilomme on iloa lapsistamme ja suurin hätämme ja huolemme on huolta lapsiemme tähden.”
Helsingin kokoisessa kaupungissa ei perheillä välttämättä ole suvun tukea arjessaan. Koko kylä ei aina kasvata. Silti kanssakasvattajuus on tärkeää. Tähän ei riitä yksin ydinperhe. Myönteisiä aikuissuhteita lapsia ja nuoria kohtaan tarvitaan yhä enemmän. Myös samassa talossa asuvilta aikuisen ystävällinen tervehdys tai se että voi antaa avaimen jollekulle samassa talossa asuvalle kaikenvaralta, on hyvinvointia lisäävää.
Olen tavannut työssäni opinto-ohjaajana ja erityisluokanopettajana myös nuoria, jotka sanovat että eivät halua koskaan tulla aikuiseksi. Tarkemmin pohtiessamme aikuisuutta selviää poikkeuksetta, että kuva aikuisuudesta on heille petettyjä lupauksia, viinanhuurua tai vain ilotonta suorittamista ja velvollisuuksia ilman laulua ja naurua? Millaista mallia me aikuiset lapsille ja nuorille näytämme? Aikuisen huonoon päivään perustuvat negatiiviset kohtaamiset lasten ja nuorten kanssa vaikuttavat osaltaan siihen, minkälaisen kuvan lapset saavat aikuisten maailmasta. Kannattaako aikuiseksi haluta?
Maailma muuttuu. Meitä kaikkia tarvitaan tukemaan tämän päivän lapsia ja nuoria kasvamaan kohti itsestä huolta pitävää ja toisistakin huolehtivaa aikuisuutta. Pelkkä ystävällinen tervehdys voi kirkastaa pimeänkin syyspäivän.
Sirkku Ingervo