Ensinnäkin 2499 kiitosta äänestäjilleni! Tukea nuorten ja lapsiperheiden arkeen tarvitaan!. Joka päivä voi lehdistä lukea miksi. Lapsiin kohdistuvien palvelujen alibudjetointi tuottaa karua tulosta Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ainoa, mitä lapsiperheiltä ei ole säästötalkoissa viety. Ilman sitä ei olisi kotihoidontukeakaan. Harva käyttää päivähoidon palveluja yli tarpeen.
Maahanmuuttajataustaisen lapsen on suomen kielen oppimisen kannalta hyvä olla päivähoidossa ennen kouluikää. Paluu lamavuosien palvelutasoon tai päiväkotihenkilökunnan juoksuttaminen kesken päivän sijaiseksi toiseen päiväkotiin, ei ole päivähoitolain mukaista. Erityistukea tarvitsevan lapsen kuntoutus ei onnistu vähäisellä tai vaihtuvalla henkilöstöllä. Päivähoitoaikojen tarpeen mukaisuutta kannattaa edistää. Leikkipuistojen lakkauttamistakin on väläytelty, vaikka koululaisten iltapäivä- ja kesätoiminta on nyt jo enimmäkseen leikkipuistojen vähäisen henkilöstön varassa. Päivähoito on yhteisöllistä lapsen ja perheen tukemista. Lähipäiväkotien ja koulujen lakkauttamisuhka lisää perheiden epävarmuutta tulevaisuudesta.
Päivähoidon yksityistämiskeskustelu mietityttää. Ei yksityinen päivähoito ole sen halvempaa kuin kunnallinenkaan. Se voi valita lapsensa ja valitsee yleensä yli 3 -vuotiaita, mutta ei erityislapsia eikä ympärivuorokautista hoitoaikaa. Näin hinta saadaan pienemmäksi kuin kunnallisen hoidon laskennallinen keskihinta. Se on myös ideologinen valinta. Päätökset, jotka lisäävät yhteiskunnan kahtiajakoa, eivät ole sosiaalisesti kestäviä.
Uudetkin alueet Itä- ja Koillis-Helsingissä tarvitsevat päiväkotinsa ja koulunsa. Kouluverkkopäätöksiä tehdään huhtikuussa opetuslautakunnassa. Ainakin 1 – 4. –luokkien tulee olla lähellä kotia. Isommat oppilaat voivat kulkea pitemmälle. On kohtuutonta siirtää asukkaille jo luvattuja kouluhankkeita vuosilla eteenpäin Leasing-koulurakennuksia on saatavissa nopeastikin pienempiin koulutilatarpeisiin. Koulun jatkuvuuden tae on 300 – 600 oppilasta. Kaikkiin kouluihin on syytä rakentaa myös liikuntasali. Päiväkodin ja koulun yhdistelmiä nuorisotiloineen kannattaa käyttää suunnittelun pohjana. Kannattaa ottaa huomioon myös järjestöjen, harrasteryhmien ja työväenopiston tarpeet.
Arkeamme varjostaa myös reaaliajassa uutisoitu Irakin sota. Sodan arki vyöryy olohuoneisiimme ja myös lastemme arkeen. Tuleeko sota tänne? kysyy moni lapsi. Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia vähän. Varmaa on, että ilman sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden lisäämistä maailman rauha ei etene. Viholliskuvien varassa toimiminen lisää sodan uhkaa kaikkialla. Rauhan työ alkaa kotoa ja lähiympäristöstä. Se ei ole helppoa, mutta mahdollista. Lasten ja nuorten tulevaisuuden takia on viisainta puuttua ajoissa. .”Rauhaan ei ole tietä. Rauha on tie!”
Sirkku Ingervo (vihr.)