Haagan torilla syyskuisena lauantaina tapasin vihreän infopöydän äärellä alueestaan vastuuta tuntevia haagalaisia. Isona asiana mieleeni jäi heidän huolensa alueen koululasten ja vanhusten liikenneturvallisuudesta ala-asteen koulun ja Riistavuoren vanhainkodin lähistöllä. Aina eivät töyssyt riitä hidastamaan riittävästi nopeuksia pienen lapsen tai hitaan vanhuksen ylittäessä tietä.
Siksi jätin nappiliikennevaloja koskevan valtuustoaloitteen viime valtuustossa.
Jotkut haikailevat joukkoliikennetunnelin avaamista kaikille turvallisuuden nimissä. Joukkoliikenteen toimivuus on kaikkien etu. Ei lisäväylän avaaminen kaikille liikennettä vähentäisi - päinvastoin. Mitä enemmän väyliä, sitä enemmän autoja. Liikkumisen sujuminen on tärkeää kaikille, mutta turvallisuus on vielä tärkeämpää.
Toisena esille tuli laajempi ongelma: vanhusten yksinäisyys ja huoli palvelujen saatavuudesta.
Yksinäisyys on Suomen kansan suuri ongelma vauvasta vaariin. Yksinäisyys on suurin syy, miksi pienten lasten vanhemmat eivät jää hoitovapaalle.
Vanhuspalveluohjelman yhdessä pitämässäni vihreässä ryhmäpuheenvuorossa yksinäisyyden ehkäisy nousi vahvasti esille. Yksinäisyydestä aiheutuu oireita, jotka pitkälle menneinä johtavat erilaisiin sairauksiin ja mielenterveysongelmiin. On korkea aika keksiä keinoja, miten yhteisöllisyyttä voidaan lisätä ja saada luonteva suhde eri sukupolvien välille. Sosiaalinen toimintakyky on tärkeää. Palvelutalojen tanssit ja vanhustentalojen kuntoiluohjelmat tukevat parhaimmillaan sekä fyysistä kuntoa että sosiaalista toimintakykyä. Kaikki eläkeläiset eivät ole yksinäisiä ja huonotuloisia, mutta osa on. Metropolialueellamme on korostunutta hyvä- ja huono-osaisuutta.
Yksinäisyyttä lisää osaltaan sekin, että naiset elävät yleensä pitempään, ja miehet jäävät iän myötä vähemmistöksi vanhustyön asiakaskunnassa. Vanhustyössäkin onkin syytä kehittää sukupuolisensitiivistä työotetta eli tietoisuutta siitä, että ikäihmisilläkin on sukupuoli ja siihen liittyviä erityistarpeita ja toiveita.
Riittävä turvallisuus arjessa ja sen ihmissuhteissa on sosiaalisesti kestävää kehitystä. Muuttovaltainen Helsinki tarvitsee lisää tukitoimenpiteitä sosiaalisten verkostojen luomiseksi esim. asukastalojen, seniori- ja palvelutalojen sekä vertaisryhmätoimintojen avulla. On tärkeää, että kaiken ikäiset voivat tutustua toisiinsa. Vanhushoidon perustehtäviä ei voida laskea vapaaehtoistoiminnan varaan sen enempää kuin peruskouluja tai sairaaloitakaan. Vapaaehtoistoimijoita tarvitaan enemmän kuin koskaan, mutta vapaaehtoistoimijan jaksamisen perustana on, että pitää saada ainakin hyvä mieli. Uimahalli ja kuntosaliliput olivat hyvä lisä jaksamiseen.
On tärkeää, että säästöpaineista huolimatta jokainen voi tuloistaan riippumatta luottaa saavansa tasavertaisesti apua ja hoitoa, kun sitä todella tarvitsee. Pyytämällä - ei kerjäämällä. Tarpeenmukaisen hoidon tulee olla kansalaisoikeus. Heitteille ei saa jäädä kukaan.
Kokemus siitä, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä, on tärkeää myös ikäihmisenä. On sivistysvaltion merkki, että myös vanhus, jolla ei ole tarmokasta omaista huolehtimassa lähipiirissä palvelujen saamisesta, saa silti välttämättömän avun oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Heikossakin kunnossa olevalle oman elämän hallinnasta syntyy ihmisarvoinen vanhuus. Varmaa on, että jokainen tarvitsee ainakin yhden hyvän ihmissuhteen kokeakseen elämänsä mielekkääksi. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta ikä kaikki.
Sirkku Ingervo (vihr.)
kahden koululaisen äiti