Lemmikeille tilaa ja koiravero pois!

Minulla oli ilo olla Lemmikki-messuilla marraskuun viimeisenä viikonvaihteena Messukeskuksessa. Oman koirani - pentu, viiden kuukauden ikäinen englanninspringerspanieli, harjoitteli suuressa maailmassa oloa turvallisesti vierelläni. Oli mukavaa samalla tavata pentunäyttelyssä muita koiranpennun kanssa arkeaan jakavia ihmisiä.

Viime kaudella sosiaalilautakunnan matkalla tutustuimme edistykselliseen vanhustenhuoltoon Tanskassa. Vanhusten henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista pidettiin erinomaista huolta päivittäisten kuntosaliohjelmien ja sosiaalisen elämän vahvalla tukemisella. Vanhusten taloihin sai ottaa mukaan oman lemmikin, mikäli kykeni itse siitä huolehtimaan. Toki akvaario on sielläkin helpompi hoitaa kuin koira, joka vaatii useita kertoja päivässä ulkoiluttamista. Monissa paikoissa oli rivitalotyyppiset huoneet, joista oli mahdollisuus päästä suoraan ulos aidatulle pihalle ilman hankalia portaita tai kadun ylityksiä. Oman koiran hoitaminen oli siten monelle mahdollista.

Itselläni on kaksi koiraa, joiden kanssa harrastan tottelevaisuutta, agilityä ja jäljestämistä satunnaisten näyttelyiden lisäksi. Koiraharrastuksen kautta olen tutustunut ihmisiin, joista osasta on tullut ystäviäni.

Koirieni kautta olen oppinut paljon sanattomasta viestinnästä ja elekielestä. Koirakouluissa olen oppinut elämän viisauksia, jotka taitavat päteä ihmistenkin kanssa. Helsingin seudun kennelpiirin erinomaisella pentukurssilla harjoittelimme ensimmäisellä kerralla katsekontaktia koiranpennun kanssa. ”Jos ei ole kontaktia, ei voi opettaa mitään. Jos on hyvä kontakti, niin voi opettaa mitä tahansa.” Tämä totuus varmaan pätee myös ihmislasten kanssa. Ja osaltaan voisi lisätä myös kouluhyvinvointia.

Toinen koirakoulussa oppimani asia on jäänyt yhtä vahvasti mieleeni. Jos koiraa tarvitsee kieltää, niin kyse on juuri tapahtuvan toiminnan pysäyttämisestä yhdellä sanalla tai äänensävyllä. Ei pitkään jatkuvasta motkottamisesta jälkikäteen, sillä koira ei ymmärrä suomenkieltä sinänsä ja yhdistää kaiken tapahtuvan tähän hetkeen.

Jos koiraa joutuu kieltämään, niin heti kun se on lopettanut tekemänsä asian, niin pitää pyytää koiraa tekemään jotain, missä se voi onnistua ja saada kehuja. Usein kehuttu ja palkattu koira luottaa itseensä ja tulee omistajansa luo aina mielellään. Jatkuvasti moitittu tai rangaistu koira tulee epävarmaksi ja aloitekyvyttömäksi. Se mihin kiinnittää huomion, toistuu varmasti. Niin hyvässä kuin pahassa.

Koiravero on historiallinen jäänne. Se edustaa epätasa-arvoa. Suomessa on ensi vuonna vain 14 kuntaa, jotka perivät sitä. Valitettavasti Helsinki on yksi näistä. Espoo ja Vantaa ovat jo päättäneet lopettaa koiraveron perimisen. Verotuloja Helsingissä tarvitaan, mutta verot pitää kohdistaa oikein.

Lemmikkieläimen pitämisestä ei pidä joutua maksamaan veroa. Lemmikin pitäminen ehkäisee yksinäisyyttä ja tukee niin säännöllisiä arkirutiineja kuin kuntoliikkumista. Ennemminkin pitäisi edistää koiran ja kissan pitämistä kaupunkiympäristössä. Tämä edellyttää tietenkin riittävästi kohtuuhintaista koiraharrastustilaa, agilityhalleja, tottelevaisuuskoulutuspaikkoja ja koirapuistoja, jotta koirat omistajansa avulla oppivat olemaan sopuisasti myös urbaanin arjen kerrostaloympäristössä. Kissojenkin omistajille on hyvää koulutusta tarjolla.

Monien tutkimusten mukaan lemmikkieläimen hoitaminen edistää hyvinvointia ja mielenterveyttä. Koirien hyvä hoitaminen ja naapurisopu liittyvät yhteen. Lemmikki ei ole lelu, jonka voi kyllästyessään jättää syrjään, vaan elävä olento, joka tarvitsee jopa yli 10 vuotta seuraa ja huolenpitoa. Kuten jokainen meistä. Joulun alla ihminen kaipaa vielä enemmän.

Sirkku Ingervo

sosiaalilautakunnan pj.
kaupunginvaltuutettu( vihr. sit.)
erityisopettaja