Ihmisarvoisen vanhuuden puolesta!

Parhaiten Helsinki selviää kasvavasta vanhustenhuollon tarpeesta ennaltaehkäisemällä muistisairauksia ja tekemällä kaikkensa yli 75-vuotiaiden toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Siihen kuuluu riittävän varhainen tukeminen, kuntouttavat kotikäynnit ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Ulkona liikkumisen ja kuntosaliharjoittelun tukeminen sekä oikeanlaisen ravinnon varmistaminen auttavat. Myös päivätoiminnat, korttelikerhot ja muu aktiviteetti ovat monelle vanhukselle tärkeitä psyykkisen toiminnan ylläpitäjiä. Riittävään ennaltaehkäisyn tarvitaan aktiivista päiväohjelmaa. Myös omaishoitajien tukeminen tuuraajilla ja omaishoitokeskusten toiminnan avulla on tärkeää vanhusten arjen tukemista.

Esteetön ympäristö on myös ennaltaehkäisyä. Remonttirahoja kannattaa varata kaupungin budjettiin vanhusten kotien esteettömyyden parantamiseksi. Toki jo rakentamisvaiheessa asuntojen esteettömyyden huomioiminen on kannattavinta. Virkistävän lähiluonnon merkitys kasvaa urbaanissa Helsingissä.

On jo kiire satsata riittävään henkilöstöön, jotta voidaan varmistaa ajoissa mahdollisimman monen yli 75-vuotiaan toimintakyvyn ylläpitäminen ja itsenäinen selviytyminen. Työvoimapula uhkaa paheta, jos eläköityvien tilalle ei palkata riittävästi ammattilaisia. Palveluasumiseen lisäämiseen ja kotihoidon tarpeenmukaiseen resurssointiin tarvitaan panostusta. Henkilömitoituksen saaminen valtakunnallisten suositusten mukaisiksi on seuraava askel myös henkilöstön jaksamisen kannalta. Muuttovaltaisessa Helsingissä vanhusten laitoshoidon tarve on prosentuaalisesti enemmän kuin muualla maassa.

Palvelukeskustoimintaa kannattaa avata laajemmin myös kotona asuville vanhuksille, kuten esimerkiksi tietotekniikan ja kuntosalien ohjattu käyttömahdollisuus. Jos pystyy kävelemään yli 500 metriä, niin lähtee todennäköisesti ulos, mutta jos ei, niin helposti jää sisälle. Siksi on tärkeää saada mahdollisimman monen vanhuksen liikuntakyky säilymään ainakin 500 metrin kävelyn verran. Tässä on haastetta tämän päivän Helsingissä.

Tavoitteena on oltava jokaiselle ihmisarvoinen vanhuus. Vanhustenhuoltoon on löydettävissä uusia toimintamalleja. Myös Helsingissä olisi hyvä saada sosiaali- ja terveystoimi saman katon alle turhan pallottelun lopettamiseksi. Kulttuurin ja liikunnan merkitystä ei pidä vähätellä vanhusten hoidossa. Yhteistyön lisääminen hallintokuntien kesken kannattaa.

Tanskan vanhusten huollosta on meilläkin opittavaa. Siellä on mahdollisuus pitää lemmikki mukana monissa vanhustenkodeissa – mikäli itse pystyy siitä huolehtimaan. Huolehtimista toki helpottaa suoraan huonekohtaisesta ulko-ovesta aidatulle pihalle pääseminen. Tällaista erikoistumista voisi Helsingissäkin olla. Lemmikki tuo monen elämään sisältöä ja vähentää yksinäisyyttä.

Yksinäisyyden ehkäisy ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen mahdollistaminen on erityisesti muuttovaltaisen pääkaupunkiseudun tuhannen taalan tehtävä. Tähän tarvitaan mukaan omaisten ja ammattilaisten lisäksi myös järjestöjä ja vapaaehtoistoimijoita. Yhteisöllisyyden lisääminen jo ennen vanhuusikää on tärkeää. Hyvä ihmissuhde on lääke, joka voi ennaltaehkäistä monta vaivaa.

Sirkku Ingervo
sosiaalilautakunnan pj., Helsingin kaupunginvaltuutettu
KM erityisopettaja, nuorisonohjaaja, oppilaanohjaaja